Proosa


UKKOSTEN VÄLI
1972

Arto Ojakangas, 17, tarkastelee samanikäisen Vesan silmin pienen syrjäkylän kiireetöntä elämää: rakennetaan saunaa, vietetään huikeat harjakaiset koskemattoman luonnon helmassa omatekoisen kiljun siivittäessä sanoja ja tekoja; nahistellaan sukulaisten kesken ja koteaan kiukuttavina kaupunkilaiset vieraat.
Tarinaan kutoutuu myös Vesan ensi rakastuminen, omia aikojaan syntyvä ja kestämättömäksi osoittautuva romanssi naapuritalon Helenan kanssa.
Mutta tässä on kysymys enemmästäkin. Kylän yllä leijuu muutosten uhka: nuorison tulevaisuus ei ole enää täällä, vaan rintamailla, ja kahden ukonilman väliin sijoittuva tarina osoittaa muutoksen jo alkaneen.
(Takakansiteksti)


PÖLKYNVÄLIT
2005

Kustantajan kirjaesittely:

ROMAANI PIKKURADAN MAAILMASTA

Viime vuosisadan ensimmäisen puoliskon aikana Pikkuradalla työskenteli ihmisiä Kannuksen, Sievin, Toholammin ja Lestijärven lähes jokaisesta sellaisesta asumuksesta, josta ansiotyöhön oli lähdettävä. Eskolan metsärata palveli alueen puunkuljetusta noin neljänkymmenen vuoden ajan eli 1920 -luvun alusta 1960 -luvun alkuun. Tuona aikana kapearaiteista rautatietä pitkin kuljetettiin yli kaksi miljoonaa kuutiometriä puutavaraa. Samalla Pikkurataan kietoutuivat satojen ihmisten elämäntarinat.

Pölkynvälit on romaani pikkuradasta – ja samalla paljosta muusta. Se sijoittuu Kannuksen Eskolaan 1920-luvun alkuun, metsäradan rakennustyön alkuvaiheisiin. Tarinan kehyksenä ovat historialliset faktat, ja monilla kirjan hahmoista on yhtymäkohtia todellisiin henkilöihin. Kuitenkaan kysymys ei ole dokumenttiromaanista: historia antaa pölkyt, mutta kirjailija on kiinnostunut siitä mikä on niiden välissä, ja jonka vain fiktio voi tuoda esille. Ja aidolla romaanitaiteella on vain yksi aihe: ihmisyys. Sitä Ojakangas tutkii.

Pölkynvälit –romaanin pääosassa on harvinaisella tavalla koko yhteisö. Tämä johtuu Ojakankaan valitsemasta kerrontatekniikasta, joka antaa tilaa mitä erilaisimpien ja eri asemissa olevien ihmisten sisäiselle äänelle. Jokaisen näkökulma on yhtä arvokas. Ääneen pääsee niin vaikeasti vammainen Kyllikki kuin herraskainen ratainsinööri. Paljon puhetta liikkuu vanhempien ja heidän lapsiensa välillä: Pölkynvälit on myös romaani sukupolvien usein vaikeasta suhteesta. Teoksen läpi kulkee ja sen monet langat sitoo hienosti Erkin ja Elinan rakkaustarina.

Pölkynväleissä on monia tasoja ja sävyjä. Se ei unohda elämän käytännöllistä puolta, niitä jokapäiväisiä ratkaisuja, joita jokaisen on tehtävä niin pienissä askareissa kuin insinöörin työssä. Kerronnassa on paljon pientä huumoria, joka usein kasvaa kutkuttavaksi tragikomiikaksi. Järisyttävintä on todeta, miten monin eri tavoin ihminen voi keskustella kuoleman ja pimeyden voimien kanssa.

Kustannusosuuskunta Länsirannikko 2005, II painos 2009

Sidottu 424 s
Kansi: Krister Löfroth


LINNUNKANTAJA
2009

Kustantajan kirjaesittely:

PIKKURADAN TARINA JATKUU

Korpeen  työntyvästä metsäradasta on tullut maalaispitäjän elämänsuoni. Se viitoittaa työn ankaruuden ja ilon, yksinäisyyden ja kosketuksen, elämänliekin hiipumisen ja uuden syntymisen, se piirtää raudanlujat luokkarajat.  Kiskojen välissä voi kuollut saada kuolemantuomion ja vanhapiika löytää oman ihmisen.

Linnunkantajassa kertoja on jokainen yhteisön jäsen. Usein äänessä on radanjohtajan piika Elina, tai pariskunnalle yhteistä kotia rakentava Erkki, mutta kohta tarinan rikasta kudelmaa vie eteenpäin taas joku toinen.   Onni, rakkaus ja vauraus eivät jakaudu tasapuolisesti, mutta kaikki ovat jossakin määrin sivullisia.

ARTO OJAKANKAAN Linnunkantaja on itsenäinen teos, mutta jatkaa samalla romaanissa Pölkynvälit (2005) alkanutta 1920-luvun Kannukseen sijoittuvaa tarinaa. Tarinan kehyksenä ovat historialliset faktat, ja monilla kirjan hahmoista on yhtymäkohtia todellisiin henkilöihin.

Viime vuosisadan ensimmäisen puoliskon aikana Pikkuradalla työskenteli ihmisiä Kannuksen, Sievin, Toholammin ja Lestijärven lähes jokaisesta sellaisesta asumuksesta, josta ansiotyöhön oli lähdettävä. Eskolan metsärata palveli alueen puunkuljetusta noin neljänkymmenen vuoden ajan eli 1920 -luvun alusta 1960 -luvun alkuun. Tuona aikana kapearaiteista rautatietä pitkin kuljetettiin yli kaksi miljoonaa kuutiometriä puutavaraa. Samalla Pikkurataan kietoutuivat satojen ihmisten elämäntarinat.

Pikkuradan vaiheet ovat kiinnostaneet Kannuksen Eskolassa varttunutta Arto Ojakangasta pienestä pitäen; sekä hänen isänsä että isoisänsä työskentelivät metsäradalla. 1990-luvun alusta lähtien hän on kirjoittanut kaikkiaan seitsemäntoista näytelmää eri näytelmäryhmille. Neljä näistä liittyy pikkuradan vaiheisiin.

Kustannusosuuskunta Länsirannikko 2009

sidottu, 420 s.
Kansi: Hannele Peltorinne


AURINKOMUTKA

Kustantajan kirjaesittely:

Keskipohjalainen romaanitrilogia valmis!
Arto Ojakankaalta kolmas Pikkurata-romaani
Raiteet ja elämänkohtalot risteävät keskipohjalaisilla salomailla, joista korjataan puutavaraa nuoren Suomen tarpeisiin. Aurinko kuumentaa kiskot ja ajoittain myös ihmiset. Kansalliset sivistyspyrinnöt alkavat tunkeutua jätkänkin maailmaan, mutta nälkä ja puute ovat edelleen suurimmat opettajat.
Aurinkomutka kertoo yhteisöstä, mutta äänessä on aina yksi ihminen kerrallaan. Yksin, rakkautta etsiessään ja kuolemaa tehdessään. Keskiössä on Elinan ja Erkin pieni perhe, mutta sen ympärillä lainehtivat mitä moninaisimmat elämäntarinat.
Arto Ojakankaan Aurinkomutka on itsenäinen teos, mutta jatkaa samalla romaanien Pölkynvälit (2005) ja Linnunkantaja (2009) tarinaa, joka sijoittuu 1920-luvun Kannuksen Eskolaan. Trilogian kehyksenä ovat historialliset faktat, ja monilla kirjan hahmoista on yhtymäkohtia todellisiin henkilöihin.
Viime vuosisadan ensimmäisen puoliskon aikana Pikkuradalla työskenteli ihmisiä Kannuksen, Sievin, Toholammin ja Lestijärven lähes jokaisesta sellaisesta asumuksesta, josta ansiotyöhön oli lähdettävä. Eskolan metsärata palveli alueen puunkuljetusta noin neljänkymmenen vuoden ajan eli 1920 -luvun alusta 1960 -luvun alkuun. Tuona aikana kapearaiteista rautatietä pitkin kuljetettiin yli kaksi miljoonaa kuutiometriä puutavaraa. Samalla Pikkurataan kietoutuivat satojen ihmisten elämäntarinat.
Pikkuradan vaiheet ovat kiinnostaneet Kannuksen Eskolassa varttunutta Arto Ojakangasta pienestä pitäen; sekä hänen isänsä että isoisänsä työskentelivät metsäradalla. 1990-luvun alusta lähtien hän on kirjoittanut parikymmentä näytelmää eri näytelmäryhmille. Neljä näistä liittyy pikkuradan vaiheisiin.
Kustannusosuuskunta Länsirannikko 2012
sidottu, 459 s.
Kansi: Hannele Peltorinne
ISBN 978-952-9505-83-8
Julkaisupäivä 3.7.2012


Mukakana antologioissa:

KELTAINEN OVI MERELLE - EN GYLLENDE DÖRR MOT HAVET, Keski-Pohjanmaan kirjoittajayhdistys Pränttärit 1994

MÄNNYN VIHREÄ VERKA, Lestijokilaakson kirjoittajayhdistys 2002

OSANA UNIVERSUMIA - EN DEL AV UNIVERSUM Länsirannikon kirjailijoiden antologia, Kustannusosuuskunta Länsirannikko 2017

Eskolan kyläkirjan ESKOLA -PIKKURADAN KYLÄ yhtenä kirjoittajana